Äitiys

Mitä äitiys minun mielestäni on?

Olen monesti pohtinut, paljon ennen Tuukan syntymää, että onko minusta oikeasti äidiksi. Mitä se on ja miltä se tuntuu? Olenko edes valmis siihen? Kysymyksiä äitiyteen on PALJON ja nyt huomaan, että kokemalla niihin saa vastauksia. Vaikka sitä on lasten kanssa työskennellyt jo tovin ja aina haaveillut omasta perheestä, niin kyllä ne haaveilut ovat ihan jotain muuta kuin mitä todellisuudessa tää äitiys on.
Paljon on vielä edessä, mutta tämä alku on ollut mieletöntä menoa.
Imetyshormonit vievät voimia ja saavat aikaan milloin millaisiakin fiiliksiä. 

Mitä se äitiys on?

Äitiys on tällä hetkellä ruokavaununa olemista, lämpimän sylin tarjoamista, unilauluja, katsekontakteja, juttu tuokioita, leikkihetkiä, kädestä kiinni pitämistä ja joka päivä uuden oppimista. 

Äitiys on myös paljolti sitä, että huolehtii enemmän ja enemmän kaikista muista paitsi itsestään.
Olen aina ajatellut ensin kaikki muut ja sitten vasta itseni. Nyt vielä vähemmän ajattelen itseäni.

Miltä äitiys sitten tuntuu?

Rakkaudelta. Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin. Itse koen sen suurena rakkauden tunteena. Tää tunne valtasi mun kehon, kun kuulin pojan äänen ensi kerran leikkaussalissa. Saan sen tunteen edelleen mieleeni ja ne kyyneleet jotka silloin tirautin, voi sentään... ♥

Äitiys tuntuu hennolta kosketukselta. Lämpimältä, voimia tuovalta halaukselta. Isolta märältä suukolta poskelle.

Äitiys on aika mahtava tunne. Vaikka alku on ollut vähän haastavamapaa, olen silti onnellinen tuosta minimiehestä, joka jaksaa hymyilyttää meitä joka päivä uudestaan ja uudestaan. Hänen naurunsa saa oman mielen kyllä hymyilemään. Ja häneen rakastuu kyllä joka päivä enemmän ja enemmän. En yhtäkään hetkeä vaihtaisi pois, en mistään hinnasta!

Olenko ollut valmis?

Tämä kysymys on edelleen vaikea. Toisinaan tunnen, että "tämähän menee kuin heittämällä ja ihan helpolla", mutta sitten on niitä hetkiä, kun tuntuu ettei omat voimat riitä tai lähinnä omat keinot ei riitä. Kuitenkin oma puoliso muistuttaa useasti, kuinka vahva äiti olen. En osaa ajatella siinä kohtaa sitä, kun sitä eniten tarvitsisi, mutta näin jälkeen osaa arvostaa sitä, minkälaisia sanoja tuo ihana mies suustaan päästää. ♥ 

Ehkä sitä joka päivä vaan kasvaa tähän uuteen "ammattiin" ja niinhän se kuuluukin. Ei sitä kukaan ole seppä syntyessään tai niinhän sitä ainakin sanotaan. Kyllä itse olen sitä mieltä, että jos tätä ei itse koe, ei sitä voi arvostella tai ajatella edes ennen.