Babyshowerit

Vielä kun olin töissä, niin ystävä kysyi työpäivän ohessa, että onko mulla menoa maaliskuussa miten ja totesin, että "tässä vaiheessa se on hyvin vaikea sanoa". :D Hän sitten ilmoitti, että tiettynä viikonloppuna minun on oltava kotona ja siitähän sitten jo osasi vähän arvata että jotakin yllätyksen tynkää on tiedossa.

Minulle tosiaan pidettiin 10.3 babyshowerit ja voi että miten yllätyin, vaikka olikin vain aavistus tulevasta! Mutta päivän sisältö, lahjat ja ihmiset olivat minulle mysteeri. :)

Alkuun minulla oli tiedossa, että isäntä hoitaa minut päiväksi pois, jotta ystävät saavat valmistella rauhassa kaiken. Isännälle iski sitten työpäivä samaisella päivälle ja ystävät joutuivat muuttamaan suunnitelmiaan.

No edelleen minulla oli tiedossa vain päivä ja se, että on oltava kotona. Kyseinen päivä alkoikin oikein lupaavasti! Olin ensin nukkunut yön melko huonosti (kuten lopulta moni muukin kanssa juhlijani). Isäntä oli lähdössä töihin ja itse yritin syödä aamupalaa, kun sitten yhtäkkiä iski aivan älyttömän huono olo ja olin AIVAN varma, että "nonni! nyt se perhanan tauti iskee mulle!", lopulta olikin sitten vain aamupahoinvointia, joka lopulta päättyi posliinipöntön halailuun. Myöhemmin isännän kanssa juteltiin asiasta ja hän totesi, että melko surkea olo jäi kun joutui mut kotiin jättämään kun töihin oli mentävä. Mutta onneksi se jäi siihen kertaan ja oloni koheni aamua myöden.

Tunnit eteni ja mitään tai ketään ei näkyny, mietin jo hetken, että pitäskös sitä lähteä jossakin käymään, kun olin jo siivoamisetkin jo hoitanut viikolla. No sitten tupsahti auto pihaan ja ystävä sisälle tullessaan tokaisi, että "sun kyyti saapuu kohta". Mikä siinä sitten kun odotellaan kyytiä saapuvaksi. :D
Jotenkin tuli mieleen, että ihan kun ois uudet polttarit!

Seuraava auto saapui pihalle ja kyydissä oli mun kaks siskoa ja meidän äiti, joka oli sitten hommattu kuskin hommiin. No meikäläinen puki päällensä ja hyppäsi äitin kyytii ja lähdettiin sitten ajelemaan. Oli se hulvatonta, vaikka tiesin, että yllätys on aina yllätys ja ihana kun ystävät jaksavat sellaisia järjestää!
Ja niitä on ollut näiden juhlienkin jälkeen, joista olen todella onnellinen! ♥

Lopulta saatiin lupa tulla takaisin ja täällä oli sitten talo täynnä naisia! 

Kyllä sitä sydän heltyi, kun näki ystävät koossa! ♥

Keittiöön oli laitettu kunnon eväät! Oli salaattia, patonkeja, sipsejä, karkkia ja vaikka mitä! Ihanat pilvet oli askarreltu ikkunaan ja tiedän kertoa, että ne roikkuu edelleen mein ikkunassa! :D 

Oikein huvittaa, mutta ne on jotenkin söpöt siinä! 

Ja miten ihania lahjoja! Vaippakakku oli ihan mielettömän ihana, sitten oli suklaata, kukkia ja vauvalle vaatteita ja pehmoja sekä tutti ja pyllypyyhkeitä! Kyllä sitä nyt on hyvin varauduttu, vai onko? :D

Ensin syötiin hyvin ja sen jälkeen olikin tehtävien aika. Sain arvuutella muiden lapsuuden kuvia, kuka oli kuvassa ja minkä ikäisenä ja aika hyvin osasin arvuutella, vai mitä mieltä ootte? :D Kyl muutaman kohdalla sai miettiä tovin, mutta oli hauska tehtävä. Sitten kanssa juhlijat arvuuttelivat minun vatsan ympärystäni sekä sitä kumpi meille tulee. Mehän emme siis tiedä kumpi meille on tulossa, joten katsotaan kuinka sitten käy, ketä sai arvauksensa oikein! ;) Mutta kyllä sitä saatiin hyviä nauruja aikaan, kun mun ympärysmittaa arvuuteltiin! 

Täytyykin muistaa mittailla vielä ja laitella ylös, jotta osaa kirjata vauvakirjaan näitä muistoja!

Kolmantena tehtävänä oli maistella iki-ihania pilttejä! Voi kauhea millaisena reaktion sain niistä. :D 

Kyllä sitä tietää, että omalle lapselle tekee itse soseet, yhtäkään kaupan mössöä ei osteta! Korkeintaan hedelmäpilttejä, ne sentään maistuukin hedelmälle, toisin kuin perunamuusi ja poronkäristys!

Maku elämyksistä kuitenkin selvisin ja olihan se kuitenkin hauskaa silmät sidottuina maistella ja kuunnella ympärillä muiden reaktioita mun omiin reaktioihin ja kyllä, video dokumenttiakin on, mutta ne ei oo julkaisukelpoisia! :D

Ihan parasta oli kahvitella! Oli niin älyttömän ihanaa kakkua, jota jäin kaipaamaan lisää!
Kiitos sinulle ihanainen, kun valmistit meille teidän hääkakun ohjeella meille kakun! ♥ 

Vaikka alkuun sinä aamuna tuntui, ettei aika liiku mihinkään, eikä olo ensin ollut mitenkään paras, niin lopulta se päivä olikin ohi ihan hetkessä ja yhtäkkiä istuin sohvalla takan äärellä yksin! Miten se aika liikkuu niin siivillä? Ja miten se aika sitten liikkuu, kun ei olla enää kahdestaan vaan kasvatetaan pientä möhistä tähän maailmaan? Onneksi meillä on mielettömät ystävät ja perheet.

Kiitos vielä! ♥