The Dress

Tiedätkö sen tunteen, kun valtaisa hymy nousee kasvoillesi, sydämesi lyö tuhatta ja sataa ja tiedät, että hän on se oikea...? 

Niin tiedän minäkin, nimittäin löysin sen oikean mekon! ♥ :D

Halusin alun alkujaan mekon, joka sykähdyttää, saa ihmiset ajattelemaan "miksi hän valitsi tuollaisen?", "ompa hän kaunis!", ja muita fraaseja mieleen tuovan. Loppujen lopuksi siinä kävikin niin, "olet todella kaunis!".

Mekkoa pidettiin visusti salassa. Äitin ei nähnyt mekkoa ennekuin kirkossa, samoin appivanhempani ja muut sukulaiset/ystävät. Ainoastaan kaasoni, bestman ja mieheni näkivät mekon (ehkä muutama superystäväkin näki ennen♥). Se tuntui todella, TODELLA vaikealta pitää salassa, mutta minä pystyin siihen. Halusin todella, että kaikki yllättyvät. Halusin huomata sen ilmeen ihmisten kasvoilla, ensimmäisen ajatuksen ilmeen. Ne on aina parhaita! :D 

Kaiken tämän jälkeen mietin, miksi niin täytyi tehdä? Miksi pidin sen salassa? Oliko siinä jotain hauskaa? Olen onnellinen, että pidin sen salassa. Näin äitini upeat silmät, kun hän näki tyttärensä ensimmäistä kertaa morsiuspuvussaan, puhumattakaan isän silmistä. ♥

Hetkenä, jolloin olisin halunnut puhua mekostani, oli ennen mummin pois nukkumista. Silloin tunsin, että tämä ei ollut oikein. Tunsin valtavaa inhoa. Miksen voisi kertoa? Kuitenkin jätin sen kertomatta. Kirjoitin mummille kirjeen, jossa kerroin tulevasta. Ja onnekseni, tunsin hänen läsnäolonsa meidän päivänämme. ♥

Mekko löytyi jo siis alkuvuodesta. Kävin Turussa outlet-myynnissä, jossa oli poistuvia pukuja. Siellä sitten muutamia malleja soviteltiin ja tämän puvun kanssa sanoin sitten tahdon. Ilmeeni oli kuulemma näkemisen arvoinen. Minkään toisen puvun kanssa en kuulemma hymyillyt yhtä leveästi. :D

Ostosten jälkeen mekko meni sitten odottamaan ompelua. Tottakai sitä tarvitsi pienentää, kun tämmösen päälle se piti laittaa. :D Kilot tuntui kesän aikana häviävän vaan entisestään (niin ne muut väitti) ja heinäkuun puolelle sitä sitten odotettiin, ennenkuin pienennettiin.

Pieniä fiksailuja piti tehdä, että puku saatiin muotoonsa, mutta olen siitä onnellinen. Itse ompelin oranssin napin nappirivistön joukkoon, jotain oranssia oli pukuun pakko saada. Täydellinen siitä tuli! Ja kiitos puvun laittamisesta kuuluu bestmanin äidille! ♥

@ Kimmo Karvinen

Mekko on päällä mitä mukavin. Sen laahus ei painanut yhtään. Se kulki mukana täydellisesti (paitsi kun toisen kaason mies astui päälle :D).

Kaksi kertaa sanoin tahdon, toisen sanoin tälle mekolle alkuvuodesta ja toisen vähän myöhemmin, maailman ihanimmalle miehelle. ♥

@ Kimmo Karvinen