Huomenta!

Tänään, olen ollut viikon verran Rouva ja Vaimo. Jep, aika hilpeetä! :D Miten tähän tottuu?! xD

Viikko aikaa oltiin kaasojen kanssa Alastaron metästysmajalla jännittämässä tulevaa päivää.

Itse en saanut alkuunsa oikein syötyä mitään, jännitti niin kovasti jo heti aamulla herätessä.

Tänään aamulla ei jännittänyt. Tänään aamulla tuntui onnelliselta ja normaalilta.

Viimeinen vuosi on ollut meille melko raskas, monimutkainen ja kysymyksiä täynnä oleva, mutta kaiken keskellä on kuitenkin paljon onnea ja rakkautta. Elämän pieniä piristyksiä, joita meidän parisuhteessa on ollut paljon ja jotka ovat auttaneet kantamaan heikoimmallakin hetkellä.

Rakkaus on vahva sana ja tunne. Sitä en vaihtaisi mistään hinnasta pois.

Vuosi aikaa kun häitä alettiin suunnitella, päivä päätettyä ja juhlapaikka valittua, en uskonut tämän kaiken menevän niin pian ohitse. Sunnuntaina maatessani kotona, aviomieheni vieressä, kaiken siivouksen jälkeen tuli sisälleni outo ja tyhjä tunne. Mitä seuraavaksi? Tiedän, se kuulostaa oudolta, mutta niin on moni sanonut tunteneensa. Onneksi se oli hetkellinen tunne, sillä kyllähän tässä on tekemistä. Kotia saa laitella, tavaroita saa järjestellä, laskujakin varmasti vielä monena vuotena maksaa, kissojen kanssa pitää muistaa temmeltää ja ennen kaikkea muistaa rakastaa ja näyttää rakkautensa puolisolleen. Onhan tässä tekemistä ja aikaakin on, eikö?

Kävin tässä aamutuimaan Kelan sivuilla ja siinä samassa huomasin, että hei! Mun nimi on muuttunut! Se tuntui aika jännältä. Nyt se on oikeasti virallista. Rouva Sihvonen...

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.  Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.  Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. 

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Näin luki rakas pikkusiskoni viime lauantaina meille kirkossa. Ja jokainen sana tuntuu todelta.

En tiedä miten kiittäisin kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet meidät tähän liittoon. Pian on yhdeksän vuotta tallailtu yhdessä ja nyt on sitten avioliittoretki aloitettu. Toivon meille monen monta ihanaa ja vielä ihanampaa vuotta yhdessä.

Kiitos kaasoilleni, kaiken jälkeen saatiin kunnon juhlat!

Kiitos bestmanille, joka sai pidettyä homman aina kasassa!

Kiitos molempien vanhemmille, hampaita saa vieläkin kiristellä! ;)

Kiitos pitopalvelu, baarimikko ja kakuntekijä, ilman teitä mein bileet olis ollut melko tylsät!

Kiitos juhlaväelle unohtumattomista juhlista!

Ja suurin kiitos kuuluu tietenkin Aviomiehelleni. 

Tähän hommaan kun ryhdyttiin, ei tiedetty mitä kaikkea oikeasti on edessä. Onneksi olet maailman paras ja kestät sun Vaimon typerätkin ajatukset ja jaksat vääntää asioita rautalangasta hänelle. 

Ei tässä ilman rautalankaa ois selvitty! ♥ Rakastan Sinua ♥

@Kimmo Karvinen

p.s. lupaan teille kunnon hääkuva ja teksti postauksia matkan varrelta tuohon ihanaan päivään! :)