Kun minusta tuli täti...

Muistan kun siskoni soitti minulle kertoakseen, että heille tulee perheenlisäystä, toistamiseen. Olin jälleen kerran järkyttynyt. Ja varsinkin siitä, kun hän soittamalla kertoi sen.
En tahtonut olla vihainen tai muutenkaan ilkeä häntä kohtaan, mutta jotenkin vain samanlaiset ajatukset syntyivät mieleeni, kuin kummityttöni kohdalla.

Aikani sulateltua asiaa siitä, että minusta tulee jälleen täti, olikin mieli jo aivan eri. Ihanaahan se on kun lapsia tulee. Vaikka itsekin niitä jo kovasti haluaisi, niin ensin pitää saada talous ja talo kuntoon. Oma aika tulee, kun on sen aika. Kyllä se odottamisen aika oli odottamista, vaikka se menikin todella äkkiä minun osaltani. Näin todella vähän siskoani hänen 9kk aikana, mutta onneksi näin hänet muutamaa päivää ennen kuin vauva syntyi. Pitää ottaa niskasta kiinni ja käydä useammin katsomassa kummityttöä ja hänen pikkuveljeään. ♥ ♥

Ja kyllä! Minusta tuli pienen pojan täti. ♥ 

Olen ylpeä täti! ♥♥

Ensi kohtaaminen sairaalassa. ♥

Kummityttöäni en päässyt sairaalaan katsomaan ja ilmeisesti en olisi tätäkään saanut mennä. Nykyään vain isovanhemmat pääsevät sairaalaan katsomaan tai onhan se varmaan jo aika pitkään ollut niin. Meidän onneksemme pääsimme ja saimme ollakin hetken aikaa. Nuuhkuttelemassa uutta tulokasta. ♥

Minun ja kummityttöni ensi kohtaaminen olikin vasta reilun viikon jälkeen, kun olivat saaneet rauhassa kotiutua. ♥

Tämän viikon kotona makaamiset on saanee pään ihan pölöks! Oon tänään ollu niin hitailla, että hävettää! Huhhuh!

Onneksi maailmassa on tälläisiä pieniä söpöläisiä joita on ihana ajatella ja toiselle voi soitellakin, kun on sen verran iso jo! :) 

Nyt mä jatkan puuhiani ja jatketaan täällä taas myöhemmin! 

Ihanaa saada postailla tälläisiä nuuhkuttelu uutisia! vaikkakin vähän myöhässä...