Yksi pyhitetty päivä.

Päivä jota todella moni ihminen toivoo saavansa viikon aikana.

(VAROITUS! Teksti on sekaisin, kuten kirjoittan ajatuksetkin...)

Elämäni rakkauksia...♥

Olen miettinyt, että mistä moinen lausahdus oikein tulee. Olisi hienoa jos oikeasti kerran viikossa olisi se "yksi pyhitetty päivä" itselleen/perheelleen. Päivä jona ei tarvitsisi murehtia mistään eikä juuri oikeastaan tehdä mitään. Tälläkin hetkellä omat ajatukset ja tunteet pyörivät ympyrää omassa päässä. Pitäisi ajatella vielä loppuviikon toimintaa töissä (vaikkakin se on jo suunniteltu..), pitäisi pakata laukut viikonlopun reissua varten ja yrittää pitää ajatukset ja oma pää kasassa. Mahdoton yhtälö?!

Työajatukset ovat onneksi kunnossa. Nautin työstäni ja tiedän, että joka aamu lähden sinne mielelläni ja niinhän sen kuuluukin olla. Kaikki tekeminen ja muu tuntuu luonnekkaalta ja tiimi toimii, josta oon todella ylpeä ja innoissani!

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että pakkaan laukkuja, mutta se miettiminen "no mitä sinne nyt pitää ottaa mukaan?". Minä ainakin pakkaan aina AIVAN liikaa kaikkea mukaan. En osaa jättää mitään turhaa pois, kun mielestäni kaikki on tarpeellista (ja asia on aivan toisin!). Yritän aina tehdä listan asioista joita tarvitaan mukaan, loppujen lopuksi siellä on kaikkea mahdollista ja mahdotonta ja reissun päätteeksi ihmetellään, miksei laukku mene enää kiinni, niin kuin tullessamme. Ehkä siinä on vain harjoittelun paikka meikäläisellä. Laittaa oikeasti laukkuun vain NE tarpeelliset ja sitten miettiä reissussa, että no senkin olisi voinut ottaa mukaan. Tämä yritys laitetaan nyt sitten tänään ja huomenna koetukselle! Joten perjantaina kun matkamme alkaa, voin hyvillä mielin ajatella, että nyt ei ole mitään ylimääräistä matkassa mukana! :)

Viime viikot ovat menneet omalla painollaan. Rutiinit pysyneet samoina, mutta aamulla herätessä kaikki ajatukset pyörii aivan erilailla kuin yleensä ja näin tapahtuu myös iltaisin... Otsikolla enimmäkseen viittaan tässä kohta, koska olisi oikeasti mahtavaa, jos yhtenä päivän EI tarvitsis murehtia maailman menoa. Oma pää saisi vain olla ilman painoa, mutta ehkä jonain päivänä sitten...

Kaikesta huolimatta on pakko pitää pää pystyssä ja jatkaa vain eteenpäin. Nämä harmaat ja sateiset päivät tuntuvat viemän paljon enemmän voimia ja ajatuksia sinne minne ei pitäisi. Ehkä ensi viikolla ollaan viisaampia kuin huomenna. Niinkuin jo aiemmin sanoin,

päivä kerrallaan... ♥

"You don't have to feel like a waste of space
You're original, cannot be replaced
If you only knew what the future holds
After a hurricane comes a rainbow..."