Edistystä

Wou, mikä päivä! Tuli tehtyä remonttia sitten piiiitkästä aikaa ja suht kunnollaki vielä. Olen ylpeä itsestäni ja siitä mihin pystyin! Huomenna homma jatkuu ja torstaina on sitten tiedossa Aura/Raiso/Turku reissu. Pitää käydä muutamia liikkeitä läpi ja hakea tarjouksia. :) Mukava vaihe, vaikka onkin vähän pitkävetinen, mutta on se hienoa löytää kotiin keittiö. Joten työntäyteinen viikko edessä...

Ilta on jo erittäin pitkällä. Ajatukset pyörivät ja pää on särkenyt monta tuntia jo. Pelottaa ajatus sairastumisesta. Asioita on paljon tehtävänä ja viikko on suhteellisen lyhyt aika. Jokseenkin jännittynyt olo. Tuntuu omituiselta kuitenkin. Ajatukset ja yleiset fiilikset ovat siis sekaisin. 

Mietin usein paljon, mutta en kuitenkaan osaa pysyä ajatuksissani kiinni. Mistähän se johtuu? Ympärilläni on kaikki hyvin. Minulla on mies, joka rakastaa ja huolehtii. Minulla on ystävät, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä. Minulla on vanhemmat, jotka rakastavat ja antavat tukea minulle. Minulla on siis kaikki hyvin. Miksi siis ajatella niin paljon? Puuttuuko minulta jotakin? Mielestäni ei... Mutta onko se kuitenkaan niin?

Tämä postaus tuntuu olevan tunteita täynnä. Täynnä elämää. Täynnä edistystä. Sisältäen ja kertoen sen, että olen tyytyväinen siihen mitä minulla on, mutta kuitenkin odotellen jotain. Jotain mitä ei ole vielä tapahtunut. Elämä on odotuksia täynnä. Elämä on aikaa täynnä, mutta se aika pitää ansaita. Pitää tehdä töitä sen eteen, että ansaitsee aikaa löytää uusia odotuksia, uusia tuntemuksia ja uusia yllätyksiä. Uusia ystäviä, ihmisiä joihin tutustua. Löytää haaveita, joita on haaveillut. Ja ehkä eniten... Löytää aikaa itselleen. Tutkia itseään ja miettiä mitä elämässään tarvitsee ja mitkä ovat juuri sinun elämäsi tavoitteet. Kukaan muu ei niitä tiedä. Ainoastaan tiedät ne vain itse. Joten mieti... Mitä sinulla on ja mitä sinulta vielä puuttuu. 

Minulta ei puutu tällä hetkellä mitään. Joskus aikaa on ja paljon, mutta sitä ei osaa käyttää oikein. Sitä vain on paikallaan ja nauttii hetkestä. Minulla on elämä ja minä rakastan elämääni. Rakastan jok' ikistä hetkeä elämässäni. Myötä ja vasta mäet ovat takana tai edessä. Niitä tulee ja menee. Niistä opitaan uutta. 

Minä tiedän mitä minä haluan ja aion saavuttaa kaiken sen. Mutta vain sillä ajalla mitä minulle on annettu. Aika on rajallista, mutta kun sen käyttää oikein pystyy tekemään mitä vaan.

Ilta on siis edelleen pitkällä. Päätä särkee edelleen ja tuntuu, että silmätkin alkavat väsyä. Suljen silmäni. Painan pääni tyynyyn. Ajelehdin uneen...